Granada

Granada on Amerikan mantereen vanhimpia eurooppalaisperäisiä kaupunkeja, perustettu 1524 Nicaraguajärven rannalle, ja sen sydän on yhä upea espanjalainen siirtomaakeskusta. Keltainen katedraali (Catedral de Granada) hallitsee Parque Centralia punaisine kupoleineen ja valkoisine yksityiskohtineen — sen väri on kaupungin tunnusmerkki. Ympärillä levittäytyy ruudukko pastellinvärisiä taloja, joiden paksut muurit, sisäpihat ja rautaristikot ovat säilyneet vuosisatoja. Kaupunki poltettiin useaan kertaan merirosvojen ja sisällissotien aikana mutta rakennettiin joka kerta uudelleen. Hevoskärryt kolisevat kivikaduilla, ja aukion penkeillä istuu paikallisia. Keskusta on pieni, värikäs ja helppo kävellä.

Katedraalin kupeesta järveä kohti johtaa Calle La Calzada, Granadan eloisin katu ja kaupungin illanviiton keskus. Kävelykaduksi muutettu, mukulakivinen katu reunustuu värikkäillä siirtomaataloilla, joiden alakerroksissa toimii kymmeniä ravintoloita, baareja ja kahviloita — pöydät levittäytyvät kadulle, ja illalla tarjolla on livemusiikkia, katutaiteilijoita ja tanssia. Täältä saa niin nicaragualaista sielunruokaa kuin kansainvälistä keittiötäkin, ja tunnelma on rento ja kansainvälinen. Kadun päästä avautuu näkymä Nicaraguajärvelle. Ilta La Calzadalla on Granadan sosiaalisin hetki. Katu herää eloon auringonlaskun jälkeen.

Granadan edustalla Nicaraguajärvi kätkee Las Isletasin — noin 365 pientä saarta, jotka syntyivät, kun läheinen Mombacho-tulivuori räjähti tuhansia vuosia sitten ja sinkosi kalliolohkareita järveen. Saaret ovat vehreitä ja trooppisia, ja niillä asuu kalastajaperheitä, on pieniä kyliä, kouluja ja jopa vanha linnoitus sekä saari, jolla elää apinoita. Läpi sokkeloisten kanavien liukuu veneitä ja kajakkeja, ja vesi kuhisee lintuja: haikaroita, kormorantteja ja jääkuninkaita. Päiväretki saarille on Granadan suosituin — rauhallinen, vihreä ja lähellä. Retkeen kuuluu usein uintia ja lounas järven äärellä.

Noin puolen tunnin ajomatkan päässä Granadasta kohoaa Masayan tulivuori, yksi harvoista paikoista maailmassa, jossa hehkuvan laavajärven näkee autolla aivan kraatterin reunalta. Santiagon kraatteri savuaa jatkuvasti, ja sen pohjalla kiehuu punaisena hehkuva sula laava — näky, joka on erityisen vaikuttava pimeän tultua, kun hehku valaisee savupatsaan. Espanjalaiset valloittajat kutsuivat vuorta ”Helvetin suuksi” ja pystyttivät sen reunalle ristin karkottamaan pahaa. Kansallispuistossa on museo, laavaluolia ja näköalapolkuja. Vierailu ajoitetaan usein iltahämärään, jolloin laava näkyy parhaiten. Aktiivinen kraatteri on harvinainen ja turvallinen näytös.

Granadan yllä kohoaa Mombachon sammunut tulivuori, jonka 1 344-metriselle huipulle on kietoutunut viileä, sumuinen pilvimetsä — jyrkkä vastakohta alhaalla vallitsevalle helteelle. Korkealla kosteus tiivistyy pilviksi, jotka ruokkivat sammalen peittämää sademetsää, orkideoita, saniaisia ja endeemisiä eläimiä kuten pientä Mombachon salamanteria. Huipulle nousee jyrkkä tie (usein erikoisajoneuvolla) ja polkuja, jotka kiertävät vanhoja kraattereita ja höyryäviä fumaroleja. Näköalapaikoilta avautuu näkymä Granadaan, Las Isletasille ja järvelle. Kahvitilat verhoavat vuoren alarinteitä. Retki yhdistää viileän metsän ja huikeat näkymät.

Granada on portti Nicaraguajärven kahteen luonnonihmeeseen. Järven keskellä kohoaa Ometepe, kahden tulivuoren muodostama kahdeksikon muotoinen saari: aktiivinen, täydellisen kartion muotoinen Concepción ja pilvimetsän peittämä, sammunut Maderas. Saarelle pääsee lautalla, ja siellä on petroglyfejä, luonnonlähteitä ja vaellusreittejä. Toinen helmi on lähempänä: Laguna de Apoyo, kirkasvetinen kraatterijärvi vanhassa tulivuoren kaldeerassa, jonka lämmin, sinivihreä vesi on täydellistä uintiin ja melontaan. Molemmat ovat helppo päiväretki tai yön pysähdys Granadasta. Järvimaisemat kruunaavat seudun luonnon.