Great Ocean Road

Great Ocean Roadin ehdoton kohokohta on Twelve Apostles: joukko jopa 45 metriä korkeita kalkkikivipylväitä, jotka kohoavat yksinäisinä Etelävaltameren aalloista rannikon edustalla. Ne syntyivät, kun meri kulutti jyrkkiä kalliorantoja miljoonien vuosien ajan, jättäen jäljelle irralleen jääneitä torneja — nimestään huolimatta niitä ei ole koskaan ollut kahtatoista, ja aika ajoin yksi sortuu mereen. Näköalatasanteilta ja rantaan johtavilta Gibsonin portailta avautuu tyrmäävä näkymä, joka on kauneimmillaan auringonnousun ja -laskun kultaisessa valossa. Alue kuuluu Port Campbellin kansallispuistoon. Pylväät ovat koko tien tunnetuin symboli.

Muutaman kilometrin päässä Twelve Apostlesista avautuu Loch Ard Gorge, kapea kalkkikivirotko, jonka pohjalla on suojaisa hiekkaranta turkoosin veden äärellä. Paikka on nimetty Loch Ard -laivan mukaan, joka haaksirikkoutui rannikolle 1878 juuri ennen määränpäätään Melbourneen — vain kaksi 54 matkustajasta ja miehistöstä selvisi, nuori Tom Pearce ja Eva Carmichael, jotka ajautuivat rotkon rantaan. Tarina teki rannikosta osan legendaarista ”Haaksirikkorannikkoa”, jonka karut vedet ovat vaatineet satoja laivoja. Portaat vievät alas rannalle, ja polut kiertävät jyrkänteiden reunoja luonnonkaarille ja näköalapaikoille. Rotko on yhtä dramaattinen kuin sen tarina.

Rannikon tuntumassa tie kääntyy sisämaahan Great Otwayn kansallispuistoon, jonka lauhkea sademetsä on aivan toinen maailma kuin karu rannikko. Sumuiset saarnimetsät, jättiläissaniaiset ja sammalen peittämät puut kätkevät sisäänsä vesiputouksia kuten Erskine, Hopetoun ja Triplet Falls, joille johtavat varjoisat kävelypolut. Metsässä elää koaloja — parhaiten niitä näkee Kennett Riverin ja Cape Otwayn eukalyptuspuissa — sekä papukaijoja, vombatteja ja öisin loistavia kiiltomatoja. Latvuskävelysilta (Otway Fly) vie kävelijän puiden latvojen tasolle. Metsä tarjoaa viileän, vehreän tauon rannikon tuulilta. Luonto on täällä runsasta ja kosteaa.

Great Ocean Roadin varren tunnelmallisimmat pysähdykset ovat sen rantakaupungit. Lorne on tyylikäs lomakaupunki, jonka hiekkaranta, kahvilat ja lähellä syöksyvä Erskine Falls houkuttelevat pysähtymään; se sijaitsee tien pohjoispäässä, lähellä Torquayta. Apollo Bay puolestaan on vanha kalastaja- ja lomakaupunki, joka kaartuu vihreiden Otway-kukkuloiden ja pitkän hiekkalahden väliin — sen satama, tuoreet äyriäiset ja rento tunnelma tekevät siitä suositun yöpymispaikan matkan puolivälissä. Molemmat tarjoavat rantaravintoloita, majoitusta ja lähtöpisteitä sisämaan retkille. Kaupungit rytmittävät ajomatkan mukavasti.

Great Ocean Roadin itäpäässä, Torquayn kupeessa, sijaitsee Bells Beach, yksi maailman kuuluisimmista surffirannoista. Sen pitkä, voimakas oikealle murtuva pisteaalto muodostuu, kun Etelävaltameren swelli iskee riuttaan, ja parhaimmillaan aallot voivat kohota useiden metrien korkuisiksi. Bells isännöi pääsiäisenä maailman pisimpään yhtäjaksoisesti järjestettyä surffikilpailua, Rip Curl Prota, joka on käyty vuodesta 1961. Rannan yllä kohoavat kellertävät jyrkänteet tarjoavat luonnollisen katsomon, josta surffaajia ja aaltoja voi ihailla myös lautailematta. Torquay on samalla australialaisen surffikulttuurin ja -teollisuuden syntysija. Aalto on legenda surffaajien keskuudessa.

Great Otwayn kansallispuiston eteläkärjessä, kohdassa jossa Bassin salmi ja Etelävaltameri kohtaavat, seisoo Cape Otwayn majakka — Australian mantereen vanhin edelleen pystyssä oleva majakka, valmistunut 1848. Se rakennettiin varoittamaan laivoja rannikon vaarallisista vesistä, joissa lukemattomat siirtolaisalukset haaksirikkoutuivat matkalla Melbourneen; salmen kapeaa ja myrskyistä väylää pidettiin yhtenä maailman vaarallisimmista. Majakan tornista avautuu näkymä yli rajun rannikon, ja alueella on museo, entiset majakanvartijan asunnot ja toisen maailmansodan tutka-asema. Ympäröivässä metsässä näkee usein koaloja. Paikka yhdistää historian, meren ja jylhän luonnon.