Komodo

Kansallispuiston kaksi pääsaarta, Komodo ja Rinca, ovat ainoat paikat maapallolla, joilla komodonvaraani elää villinä. Maailman suurin lisko kasvaa yli kolmimetriseksi ja lähes 90-kiloiseksi ja vaeltaa kuivilla kukkuloilla kuin esihistoriallinen lohikäärme, huippupetona, joka kaataa saaliinsa myrkyllisellä puremallaan. Saarilla liikutaan aina paikallisen rangerin kanssa, joka kantaa haarukkakeppiä — varaanit ovat aitoja petoja, eivät eläintarhan asukkaita. Polkujen varrella näkee myös timor-hirviä, villisikoja ja jättimäisiä megapodilintuja. Rinca on Komodoa hiljaisempi, ja kuivan savannin ansiosta varaanien bongaus on siellä usein varmempaa.

Komodon kuvatuin näkymä avautuu Padar-saaren kalliohuipulta, jonne noustaan jyrkkiä portaita noin puolessa tunnissa. Ylhäältä katse kantaa kolmeen poukamaan, jotka kaartuvat kuivien harjanteiden lomassa saaren eri puolilla — ja jokaisen hiekka on eriväristä: yksi valkoinen, yksi musta ja yksi vaaleanpunainen. Maisema on yksi Indonesian ikonisimmista, ja se hehkuu kauneimmillaan auringonnousun ja -laskun aikaan, kun harjanteet piirtyvät kultaista taivasta vasten. Padar on asumaton, ja sinne saavutaan veneretkellä osana puistokierrosta.

Komodon rannoista tunnetuin on Pink Beach, jonka hiekka hohtaa vaaleanpunaisena. Väri syntyy punaisen korallin muruista, jotka aallot ovat hienontaneet ja sekoittaneet valkoiseen hiekkaan — maailmassa on vain kourallinen tällaisia rantoja. Rannan edustan riutta on täynnä väriä ja kalaa, joten se on erinomainen snorklauskohde suoraan hiekalta. Turkoosi vesi, vaaleanpunainen ranta ja vihreät kukkulat muodostavat harvinaisen väriyhdistelmän. Ranta on osa veneretkeä, ja se on parhaimmillaan keskellä päivää, kun aurinko korostaa hiekan sävyä.

Komodon vedet kuuluvat maailman rikkaimpiin, ja niiden kuuluisin sukelluskohde on Manta Point, virtaisa salmi, jonne jättiläismäiset mantarauskut kokoontuvat ruokailemaan planktonia. Jopa viisimetrisiä siipiä levittäviä mantoja voi nähdä snorklaten pinnalta tai sukeltaen, kun ne liitävät hitaasti puhdistusasemien yllä. Voimakkaat virrat tekevät kohteesta jännittävän ja tuovat ravinteet, jotka elättävät riutat. Mantojen lisäksi vesissä ui riuttahaita, kilpikonnia ja tuhansia kalalajeja. Paras kausi mantojen näkemiseen on kuiva huhti-marraskuu.

Labuan Bajon ja Komodon välissä on ripaus pieniä saaria, joiden turkoosit vedet ja valkohiekkaiset rannat sopivat täydellisesti snorklaukseen ja uintiin. Kanawa, Kelor ja lähisaaret ovat lyhyen venematkan päässä satamasta, ja monilla on kukkula, jolle nousemalla avautuu näkymä yli koralliriuttojen ja saariston. Vesi on niin kirkasta, että kaloja ja koralleja näkee jo rannalta, ja kilpikonnia liitää matalikossa. Saaret ovat suosittu pysähdys puistoretkien varrella, ja ne tarjoavat rauhallisen vastapainon varaanien draamalle.

Kaikki Komodon retket alkavat Labuan Bajosta, Floresin länsikärjen satamakaupungista, joka on kasvanut unisesta kalastajakylästä matkailun keskukseksi. Sen suojaisassa lahdessa keinuu rivistö perinteisiä pinisi-purjeveneitä, joilla lähdetään päivä- ja liveaboard-retkille kansallispuistoon. Kaupungin rinteille on noussut kattoterassibaareja ja ravintoloita, joista katsotaan kuuluisan kauniita auringonlaskuja saariston ylle. Illalla monet retket pysähtyvät Kalongin saarelle, jonka mangroveista nousee hämärissä tuhansia lentäviä koiria taivaalle. Labuan Bajo on koko seikkailun sydän ja tukikohta.