Koli

Ukko-Koli on Kolin vaarajonon korkein huippu, 347 metriä merenpinnasta ja koko Etelä-Suomen korkein kohta. Laelle noustaan hotellilta portaita tai loivempaa polkua muutamassa minuutissa, ja huipulla on paljas kalliolaki, jolta näkymä avautuu itään Pieliselle. Korkeusero järven pintaan on noin 250 metriä, mikä tekee näkymästä poikkeuksellisen jyrkän suomalaisittain. Kallio on liusketta ja kvartsiittia, ja se kuuluu Karelidien vuoristojonoon, joka oli aikanaan Alppien kokoluokkaa mutta on kulunut kahden miljardin vuoden aikana nykyiseen mittaansa.

Vuonna 1991 perustettu kansallispuisto kattaa vaarajonon ja sen rinteet, ja siellä on merkittyjä reittejä muutamasta kilometristä yli kymmeneen. Maasto vaihtelee jyrkistä kalliorinteistä vanhoihin kuusikoihin ja avoimiin kaskiahoihin, joita hoidetaan yhä polttamalla ja laiduntamalla. Reittien varrella on laavuja, nuotiopaikkoja ja lähteitä, ja Luontokeskus Ukko laen tuntumassa kertoo alueen geologiasta ja kaskikulttuurista. Puisto on ympärivuotinen: talvella samat reitit ovat lumikenkäilijän ja hiihtäjän käytössä.

Pielinen on Suomen neljänneksi suurin järvi, ja se on se vesi, joka tekee Kolin näkymästä sellaisen kuin se on. Järvi on karu ja kirkasvetinen, ja sen selällä on satoja saaria, joista lähimmät näkyvät laelta yksitellen. Kesäisin Kolin satamasta liikennöi laiva Lieksaan järven yli, ja se on maisemallisesti reitin paras tapa ylittää järvi. Rannassa on uimapaikkoja ja veneenlaskuja, ja kalastus on alueen vahvuus: järvestä nousee kuhaa, haukea ja muikkua.

Ipatti on Kolin oma pieni hiihtokeskus vaaran rinteessä, ja se on eteläisen Suomen korkeimpia laskettelukohteita. Rinteitä on kymmenkunta ja pudotuskorkeus on suomalaisittain kunnioitettava, mutta mittakaava on perheystävällinen eikä alue ole koskaan ruuhkainen samalla tavalla kuin Lapin keskukset. Kesäisin rinnealueella on alamäkipyöräilyreittejä ja tuolihissi kuljettaa pyörät ylös. Ipatin laelta on toinen, hieman erilainen näkymä Pieliselle kuin Ukko-Kolilta.

Vaaran alapuolella Pielisen rannassa on Kolin kylä ja satama, jotka ovat kohteen arkinen puoli. Satamassa on laituri, kesäkahvila ja venepaikkoja, ja siitä lähtee laiva järven yli. Kylässä on muutama majoitus, kauppa ja käsityöpuoteja, ja se on selvästi rauhallisempi ja edullisempi kuin laen hotelli. Kylän kautta kulkee myös tie, jota pitkin pääsee lähemmäs rantoja ja uimapaikkoja kuin vaaran laelta.

Herajärven kierros on kansallispuiston tunnetuin pidempi vaellusreitti, ja se kiertää Herajärven vaarojen ja metsien halki vaaran itäpuolella. Reitti on merkitty ja siinä on useita pituusvaihtoehtoja: lyhyimmillään päivän mittainen lenkki, pisimmillään monen päivän vaellus autiotupineen ja laavuineen. Maasto on suomalaiseksi vaativaa, koska korkeuseroja tulee jatkuvasti, ja se palkitsee näkymillä joita ei näe päätieltä. Reitin varrella on nuotiopaikkoja ja telttailuun osoitettuja alueita.