Varanasi

Varanasin — hindujen pyhimmän kaupungin — koko elämä keskittyy Ganges-joen rantaportaille, ghateille. Yli 80 kivistä porrasrivistöä laskeutuu jokeen useiden kilometrien matkalla, ja niillä tapahtuu kaikki: pyhiinvaeltajat kylpevät pyhässä vedessä, munkit meditoivat, pyykkärit pesevät vaatteita, lapset lennättävät leijoja ja lehmät makaavat portailla. Jokainen ghat on omanlaisensa, ja niiden yllä kohoaa vanhankaupungin sokkelo temppeleitä ja palatseja. Aamun ensivalossa ja illan seremonioissa ghatit ovat kiihkeimmillään.

Varanasin vilkkain ja pyhin rantaporras on Dashashwamedh Ghat, jolla joka ilta järjestetään näyttävä Ganga Aarti, tulen ja tuoksun rituaali Ganges-jumalattaren kunniaksi. Auringon laskettua nuoret papit oranssiin ja kultaan pukeutuneina suorittavat tarkoin koreografoidun seremonian: he heiluttavat suuria tulisia öljylamppuja, suitsuketta ja kelloja rytmikkään laulun ja rumpujen tahdissa, kun sadat katsojat seuraavat portailta ja veneistä joelta käsin. Liekit, savu, kellojen kaiku ja ihmisjoukko luovat hypnoottisen, aisteja täyttävän kokemuksen. Seremonia on hindulaisuuden elävää hartautta puhtaimmillaan.

Varanasin klassisin kokemus on nousta ennen aamunkoittoa soutuveneeseen ja liukua Gangesilla, kun aurinko nousee ghatien takaa. Pehmeässä aamuvalossa joki herää eloon: pyhiinvaeltajat astuvat veteen rukoillen ja kylpien, papit tervehtivät aurinkoa, ja usva leijuu veden yllä. Veneestä käsin avautuu koko ghatien panoraama, jota ei maalta näe, ja soutaja kertoo paikkojen tarinoita. Retki on hiljainen ja henkinen vastakohta illan seremonian kiihkolle. Monet laskevat veteen kukilla koristellun öljylampun toivomuksen merkiksi. Aamun valo, joki ja hartaus tekevät souturetkestä unohtumattoman aloituksen päivälle.

Varanasin pyhin ja koskettavin paikka on Manikarnika Ghat, kaupungin tärkein polttohautausranta. Hindut uskovat, että Varanasissa poltetuksi tuleminen ja tuhkan sirottelu Gangesiin katkaisee jälleensyntymän kierron ja tuo mokshan, vapautuksen — siksi kuolevia tuodaan tänne kaikkialta Intiasta. Ghatilla palaa tulia lakkaamatta vuorokauden ympäri, ja puupinot, seremoniat ja tuhka ovat osa avointa, kunnioitettua kuoleman kulttuuria, joka on hindulaisuuden ytimessä. Paikka on vieraalle voimakas ja opettava kohtaaminen elämän ja kuoleman kanssa. Sitä katsellaan etäältä ja kunnioittaen, valokuvaamatta itse polttoja.

Varanasin tärkein temppeli on Kashi Vishwanath, joka on omistettu Shivalle kaupungin suojelijana — nimi Kashi on Varanasin muinainen nimi. Temppeli on yksi hindulaisuuden pyhimmistä Shiva-pyhäköistä, jyotirlingoista, ja sen torni ja kupoli on päällystetty lähes tonnilla kultaa, jonka maharadža lahjoitti 1800-luvulla. Kultainen huippu hohtaa vanhankaupungin kujien yllä. Temppeliä ympäröivät kapeat, vilkkaat kujat täynnä kukka- ja uhrilahjakauppiaita, ja sinne virtaa loputon jono pyhiinvaeltajia. Uusi laaja käytävä yhdistää temppelin suoraan Gangesille. Ei-hindut eivät pääse sisimpään pyhäkköön, mutta paikan hartaus tuntuu kaikkialla. Temppeli on kaupungin hengellinen sydän.

Noin kymmenen kilometrin päässä Varanasista sijaitsee Sarnath, yksi buddhalaisuuden pyhimmistä paikoista. Täällä Buddha piti valaistumisensa jälkeen ensimmäisen saarnansa ja pani liikkeelle ”opin pyörän” noin 500 eaa. Laajalla raunioalueella kohoaa massiivinen Dhamek-stupa, 2. vuosisadalta peräisin oleva tiilinen muistomerkki, jonka ympärillä lepäävät luostareiden ja temppelien jäänteet. Alueen museossa on Intian kansallissymboli, Ashokan pylvään leijonakruunu. Sarnath on rauhallinen, vehreä ja mietiskelevä vastakohta Varanasin kiihkeille ghateille, ja se vetää buddhalaisia pyhiinvaeltajia ympäri Aasian. Retki avaa Intian toisen suuren uskonnon juuret. Se täydentää Varanasin käynnin.