Vlora

Vloran rantaviivaa seuraa uudistettu Lungomare, leveä palmujen ja pinjojen reunustama kävelybulevardi, joka on kaupungin sydän ja iltakävelyjen näyttämö. Kilometrien mittainen promenadi rakennettiin uusiksi 2010-luvulla, ja siitä tuli albanialaisen xhiro-perinteen — verkkaisen iltakorson — täydellinen paikka: auringon laskiessa perheet, parit ja ystävät kävelevät edestakaisin, jäätelöä syöden ja tuttuja tervehtien. Bulevardin varrella on kahviloita, kalaravintoloita ja penkkejä merelle, ja lahden takana kohoavat vuoret ja Sazanin saari. Kesäiltaisin tunnelma on lämmin ja vilkas. Ilta Lungomarella kertoo, miten albaanit rentoutuvat.

Vlora on Albanialle pyhä kaupunki, sillä täällä maa julisti itsenäisyytensä Osmanivaltakunnasta 28. marraskuuta 1912. Kansallissankari Ismail Qemali nosti kaksipäisen kotkalipun kaupungin talon parvekkeelta, ja Vlorasta tuli hetkeksi nuoren valtion ensimmäinen pääkaupunki. Tapahtumaa juhlistaa keskustan Itsenäisyyden aukio (Sheshi i Flamurit, ”Lipun aukio”), jota hallitsee mahtava itsenäisyysmonumentti: pronssinen veistosryhmä lipunkantajineen ja kansallissankareineen obeliskin juurella. Aukion laidalla on itsenäisyysmuseo, joka kertoo tapahtumista. Paikka on albanialaisen kansallistunteen ydin. Käynti avaa maan historian tärkeimmän hetken.

Vlorasta etelään tie kiipeää Llogaran solaan, joka nousee lähes tuhanteen metriin Rivieran ylle jyrkkien mäntymetsäisten vuorten halki. Sola on portti Vloran rannikkokaupungista Albanian Rivieran turkoosille puolelle, ja sen huipulta avautuu yksi maan hienoimmista näkymistä: allasi levittäytyy Joonianmeren rannikko, ja hyvällä säällä horisontissa siintää Korfun saari. Ilmasto vaihtuu solassa dramaattisesti — alhaalla Välimeren helle, ylhäällä viileä vuoristometsä, jonka mäntyjä tuuli on taivuttanut ”lippupuiksi”. Llogaran kansallispuistossa on vaellusreittejä ja näköalapaikkoja. Ajomatka solan yli on itsessään elämys.

Llogaran solan eteläpuolella alkaa Albanian Riviera, rannikkokaista, jota on kutsuttu Välimeren viimeiseksi salaisuudeksi. Jyrkät vuoret laskeutuvat suoraan Joonianmeren turkoosiin veteen, ja niiden väliin kätkeytyy sarja kirkasvetisiä poukamia ja kyliä: eloisa Dhërmi valkoisine kivirantoineen, vanha Himara linnoineen ja piilotettu Gjipen ranta, jonne pääsee vain kävellen tai veneellä kanjonin suulle. Vesi on hämmästyttävän kirkasta ja rannat vaihtelevat valkoisesta kivestä hienoon hiekkaan. Vielä muutama vuosi sitten alue oli lähes tuntematon, mutta se on noussut nopeasti Välimeren rakastetuimpien rantojen rinnalle. Retki Rivieralle kannattaa varata kokonaiseksi päiväksi.

Vloran lahtea reunustaa villi ja asumaton Karaburunin niemimaa, ja sen kärjen takana kohoaa Sazanin saari — Albanian suurin saari ja koko maan läntisin kolkka. Alue kuuluu Karaburun-Sazanin merikansallispuistoon, maan ainoaan merelliseen suojelualueeseen, jonka jyrkät kalkkikalliot, luolat ja kristallinkirkas vesi ovat säilyneet koskemattomina, koska seutu oli vuosikymmeniä suljettu sotilasalue. Sazanilla on yhä hylättyjä bunkkereita ja tukikohtia kommunismin ajalta. Niemelle ja saarelle pääsee vain veneretkellä Vlorasta: matkaan kuuluu snorklausta, uintia merenlahdissa ja pysähdyksiä luolissa. Villi, koskematon rannikko on jäänyt lähes ihmisen tavoittamattomiin.

Vloran pohjoispuolella, Nartan laguunin tyynellä vedellä, lepää pieni mäntyjen peittämä saari, jolle johtaa pitkä puinen kävelysilta. Saaren keskellä seisoo Pyhän Marian luostari, bysanttilainen kirkko 1300-luvulta, jonka hiljaisuutta rikkoo vain lintujen ääni ja tuuli männyissä. Silta laguunin yli on itsessään kaunis kävely: vesi peilaa taivaan ja saaren, ja tunnelma on rauhallinen ja hieman salaperäinen. Luostari on yhä pyhä paikka, ja sen vieressä on pieni kahvila. Nartan laguunin alue on lintujen ja suolatasankojen maata, jossa näkee toisinaan flamingoja. Käynti on levollinen tauko rantaelämästä.