Batumi

Batumin sydän lyö sen seitsemän kilometriä pitkällä rantabulevardilla, joka reunustaa Mustanmeren rantaa palmuineen, pyöräteineen ja tanssivine suihkulähteineen. Iltaisin promenadin täyttävät perheet, katusoittajat ja jäätelökojut, ja horisontissa hehkuu kaupungin futuristinen siluetti pyörivine Alfabettitorneineen. Bulevardin varrella vuorottelevat modernit veistokset, minigolf ja rantabaarit, ja rannalta pääsee uimaan suoraan keskustan kupeessa. Paremmin kuin mikään muu paikka se aistittaa Batumin omalaatuisen sekoituksen neuvostomenneisyyttä ja Dubai-henkistä uutuudenkiiltoa.

Rantabulevardin päässä seisoo Batumin rakastetuin nykytaideteos: Tamar Kvesitadzen kahdeksanmetrinen teräspatsas naisesta ja miehestä, azerbaidžanilaisen rakkausromaanin Ali ja Nino hahmoista. Kymmenen minuutin välein hitaasti kääntyvät metallilamellit saavat hahmot lähestymään, sulautumaan toisiinsa ja jälleen erkanemaan: muslimipojan ja kristityn tytön mahdoton rakkaus tiivistettynä liikkeeksi. Ilta valaisee patsaan sisältä, ja meren äärellä se on erityisen vaikuttava. Samalla teos muistuttaa Kaukasian kulttuurien kohtaamisesta ja törmäyksestä.

Batumin vanhankaupungin kapeat kadut kätkevät yllättävän kokoelman 1800-luvun lopun rakennuksia: art nouveau -julkisivuja, koristeltuja parvekkeita ja kirkkoja ajalta, jolloin kaupunki oli vauras satamakeskus. Korttelien keskellä avautuu Piazza, italialaistyylinen aukio mosaiikkeineen, kellotorneineen ja terassiravintoloineen, jonka georgialainen rakennuttaja loi Venetsian ja Veronan innoittamana. Iltaisin aukiolla soi elävä musiikki, ja sitä reunustavat viinibaarit tarjoilevat Adžarian rypäleitä. Kontrasti autenttisten vanhojen kujien ja teatraalisen Piazzan välillä kiteyttää koko kaupungin luonteen.

Kaupungista pohjoiseen, meren yllä kohoavalla Mtsvane Kontskhin niemellä, levittäytyy Batumin kasvitieteellinen puutarha, yksi entisen Neuvostoliiton suurimmista. Subtrooppinen ilmasto on antanut kasvaa täällä yhdessä japanilaisia vaahteroita, himalajanmäntyjä, bambuja, sitruspuita ja meksikolaisia kaktuksia, yhdeksän maanosan kasvillisuus rinnakkain. Käytävät kiemurtelevat jyrkkää rinnettä pitkin, ja jokaiselta mutkalta avautuu näkymä alas Mustallemerelle ja Batumin siluetille. Kukkuloiden lomaan on ripoteltu piknikpaikkoja, ja keskustasta puutarhalle kulkee pieni rantajuna.

Batumin takamaastossa, sateisimmalla kolkalla koko Georgiaa, kohoaa Mtiralan kansallispuisto. Nimi tarkoittaa itkevää, sillä täällä sataa lähes puolet vuodesta, ja runsas kosteus on synnyttänyt tiheän kolkiksen sademetsän. Sen läpi merkityt vaellusreitit vievät sammaleisten rinteiden, purojen ja pienten vesiputousten ohi, ja reitin päässä odottaa uimakelpoinen lampi ja rotkon yli heiluva köysisilta. Metsä on koti harvinaisille kasveille ja linnuille, ja se tuntuu aivan toiselta maailmalta, vaikka rannikon vilinästä on ajettu vasta tunti.

Aivan Turkin rajan tuntumassa, viisitoista kilometriä Batumista etelään, seisoo Gonio-Apsaroksen roomalaislinnoitus, yksi vanhimmista säilyneistä rakennelmista Georgiassa. Massiivisten kivimuurien sisältä on kaivettu esiin roomalaisen varuskunnan jäänteitä, kylpylöitä ja katuja, ja perimätiedon mukaan tänne on haudattu apostoli Matias. Linnoitus vaihtoi vuosisatojen saatossa kättä roomalaisilta bysanttilaisille ja osmaneille, ja sen kahdeksantoista tornia vartioivat aikoinaan tärkeää satamaa. Nykyään paikka on rauhallinen arkeologinen kohde meren ja subtrooppisen maiseman keskellä.